nainen

Viisi tapaa pysyä tasapainossa sinkkuaikana

Englanninkielinen otsikko on vähän raflaavampi: 5 ways to stay sane while being single eli 5 tapaa pysyä järjissään sinkkuaikana (kirjoittana Meggan Watterson).

Elämänkumppanin kaipuusta ei pääse yli eikä ympäri. Sieluni haluaa tavata vertaisensa ja odotan sitä hartaasti. Viimeiset neljä vuotta, jotka olen ollut sinkkuäiti, olen halunnut parisuhdetta. Olen tyytyväisempi parisuhteessa kuin mitä olen ilman. Tiedän, että haluan elämänkumppani. Kunnioitan tätä tietämystäni. Toisaalta tiedän myös, että rakkaus on aina läsnä sisälläni.

Kuinka tuntea itsensä ehjäksi ja täysinäiseksi ja samalla pitää elämässään tilaa, jotta rakkaussuhde voisi siihen mahtua?

Kuinka tuntea itsensä ehyeksi ja samalla kaivata partneria jakamaan elämä? Kuinka odottaa kuitenkaan odottamatta? Vastaus, jonka tähän löysin, on henkinen harjoitus. Kutsun sitä Kurinalaiseksi Toivoksi (Disciplined Hope).

Toivo substantiivina merkitsee samaa kuin toive, tai pyrkimys. Toivo verbinä merkitsee samaa kuin odotus, tai jopa ennuste.
Kurinlainen Toivo ei tarkoita, että toivoisi asioiden olevan toisin tai toivetta jonkun tulemista elämäämme. Kun oikein keskityin siihen, miten paljon halusin jonkun olevan kanssani niitä herkkinä, yllättävinä hetkinä kuten poikani ensiaskeleet tai kun allekirjoitin ensimmäisen kirjasopimukseni, olin epätoivoinen. Tunsin menetyksen ja puutteen elämässäni voimakkaana. Tunsin olevani todella yksin. Kurinalainen Toivo ei kuitenkaan ole vain toivomista, vaan toiveen pistämistä käytäntöön luottaen siihen, että jossain vaiheessa tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi kohtaa.

Mitä toivo käytännössä on?  Kuinka odottaa odottamatta (sinkkuäitinä)?

Yksi tapa, jolla harjoitan Kurinalaista Toivetta, on että kuvittelen fyysisesti antautuvani paritanssin. Tanssin tangoa kuten kuka tahansa Skorpiooni – intohimoisesti. Tango-opettajani kertoi minulle, että antautuminen on aktiivista. Hän selitti, että jos onnun ja olen passiivinen, hän ei koe läsnäoloani eikä voi liikuttaa minua. Jos taasen pystyn seuraamaan jokaista hänen askeltaan ja olen läsnä kehossani, voi hän viedä minua tassissa helposti. Tuo fyysinen kokemus otteesta ja viemisestä tangon aikana antoi minulle esimakua kumppanuudesta.

Kurinalainen Toivo on luottamista elämään ja kaikkeen siihen mitä on tapahtunut. Se on luottamusta siihen kuka olen ja että olen riittävä juuri nyt. Se on myös luottamusta siihen mihin suuntaan olen menossa. Luottamuksen soveltamista elämään, että jonain hetkenä toiveeni toteutuu.

Ehdotuksia kuinka hyväksyä sinkkuutensa ja Kurinalaisen Toiveen harjoittamista:

  1. Säännölliset hieronnat (vastakkainen sukupuoli hierojana), jotta keho ei näänny kosketuksen puutteesta
  2. Suunittele illallisia ystävien kanssa ja viikonloppumatkoja kun lapsenhoidolta kykenet
  3. Huomioi miten paljon rakkautta elämässäsi on jo nyt (kaikissa muodoissaan)
  4. Nauti työstäsi jos se on sinulle sopivaa
  5. Hyväksikäytä niitä hetkiä, jolloin voit tuntea sydämesi saavan yhteyden johonkin sinulle tärkeään

 

Kun rämmin eteenpäin avioeroni jälkeen, pysyin ankkuroituneena luottaen siihen, että sisälläni oli jumalainen rakkaus. En unohtanut menetetyn rakkauteni äärellä, että sisälläni on myös rakkautta ja voin aina olla siihen yhteydessä riippumatta siitä mitä ulkoisessa maailmassa tapahtuu.

Otin gondolin kerran ylös Vancoverin Whistler vuorelle. Näkymä vuorenhuipulta oli henkeäsalpaava. Lumi kimalteli huipulla. Tunsin hetkittäistä seikkailunhalua ja kiipesin ylöspäin ja liu’uin sieltä alaspäin saaden vauhtia enemmän kuin mihin olin varautunut. Nauroin enemmän kuin vuosiin. Mukana ollut ystäväni otti kuvan kun lähestyin paikkaa, jossa hän seisoi.

Olin hämmästynyt kuvasta. Tuskin näytin itseltäni. Tai oikeastaan näytin samalta kuin seitsemän vuotta aikaisemmin ennen häitäni mieheen, joka yritti muttei voinut sitoutua parisuhteeseen. Näytin vapaalle. Kasvoni säteilivät. Olin rakastunut. Ei kuitenkaan kehenkään vaan vain rakastunut. Tuo valokuva sai minut luopumaan lisänimestä sinkkuäiti ja kaikesta siitä surusta ja epätoivosta sen mukana. Siitä hetkestä lähtien minusta tuli itsenäinen äiti (“indie mom”).

 

Kirjoittaja Meggan Watterson.
Alkuperäinen teksti englanniksi täällä.

Comments

comments