metsapolku

“Vaillinainen”

Vanhahko nainen kantoi niskassaan seipään päissä kahta isoa ruukkua. Yhdessä ruukussa oli särö. Toinen ruukuista oli ehjä ja aina piti sisällään sinne laitetun veden.

 

Pitkän matkan virralta kotiin kuljettua, säröisessä ruukussa oli vettä vain puolillaan. Näin kului kaksi täyttä vuotta. Nainen kuljetti kotiin vain puolitoista ruukullista vettä. Tietenkin ehjä ruukku oli hyvin ylpeä saavutuksestaan.

Säröinen ruukku oli häpeissään omasta vaillinaisuudestaan ja suruissaan siitä että kykeni puoleen siitä mihin se oli tarkoitettu.

Kahden sen mielestä katkeran ja epäonnisen vuoden jälkeen, puhui se naiselle virran luona. “Olen häpeissäni itsestäni. Minussa on särö ja sen vuoksi vesi valuu koko matkan takaisin kodillesi.”

Vanha nainen hymyili. “Oletko huomannut, että sinun puolellasi pelkua on kukkia, mutta toisella puolella niitä ei ole?”

eheä, vahva, säröstä ehjäksi.“Olen aina tiennyt säröstäsi, joten laitoin kukan siemeniä sinun puolellesi polkua ja joka päivä kun kävelemme takaisin, sinä kastelet niitä. Kahden vuoden ajan olen voinut poimia kauniita kukkia koristamaan pöytääni. Jos et olisi se kuka olet, tätä kauneutta ei olisi talossa”.

Meissä jokaisessa on oma vikamme. Juuri nuo säröt ja viat, joita meissä on, tekevät elämästämme niin kiinnostavan ja palkitsevan.

Sinun on vain hyväksyttävä jokainen ihminen sellaisena kuin hän on ja nähtävä se hyvä heissä.

Joten teille kaikille Rikkinäisille Ruukuille, hyvää päivän jatkoa ja tuoksuttele kukkia sinun polkusi puolella!

Tämä on internetissä kiertävä tarina.

Comments

comments