Miksi huudamme vihoissamme?

Sorry, this entry is only available in Finnish. For the sake of viewer convenience, the content is shown below in the alternative language. You may click the link to switch the active language.

Hindupyhimys, joka oli vierailulla Ganges joen varrella kylpeäkseen, löysi joenpenkalta ryhmän perheenjäseniä huutamassa vihoissaan toisilleen. Hän kääntyi opetuslapsiensa puoleen ja kysyi hymyillen: “Miksi vihoissaan olevat ihmiset huutavat toisilleen?” Oppilaat miettivät hetken ja yksi heistä sanoi: “Koska menetämme tyyneyden, huudamme.”
“Mutta miksi sinun pitäisi huutaa, kun toinen henkilö on aivan vieressäsi? Voit yhtä hyvin kertoa hänelle, mitä sinulla on sanottavaa pehmeällä tavalla,” kysyi pyhimys. Oppilaat antoivat joitakin muita vastauksia, mutta mikään ei tyydyttänyt toisia oppilaita. Lopulta pyhimys selitti…

“Kun kaksi ihmistä ovat vihaisia toisilleen, heidän sydämensä etääntyvät toisistaan. Kattaakseen tämän etäisyyden, heidän on huudettava kyetäkseen kuulemaan toisensa. Mitä vihaisempia he ovat, sitä kovempaa heidän on huudettava kattaakseen tuon suuren etäisyyden. Mitä tapahtuu, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa? He eivät huuda toisilleen vaan he puhuvat hiljaa, koska heidän sydämensä ovat hyvin lähellä. Heidän välinen etäisyys on joko olematon tai hyvin pieni…”

Pyhimys jatkoi: “Kun he rakastavat toisiaan mahdollisesti vieläkin enemmän, mitä tapahtuu? He eivät puhu, vain kuiskaavat ja he lähentyvät toisiaan rakkaudessaan jopa entisestään. Lopulta heidän ei tarvitse edes kuiskata, he vain katsovat toisiaan ja siinä kaikki. Niin lähellä kaksi ihmistä ovat, kun he rakastavat toisiaan.” Hän katsoi oppilaitaan ja sanoi: “Joten, kun riitelette, älkää antako sydämienne etääntyä. Älkää sanoko sanoja, jotka etäännyttävät toisianne entisestään tai muutoin tulee päivä, jolloin etäisyys on niin suuri, että ette löydä enää polkua takaisin palaamiseen.”

rakkaus

Tämä tarina kiertää internetissä.